lauantai 5. syyskuuta 2015

Lihaksia ja luxurya

Ensimmäinen kokonainen arkiviikko taittui ylellisesti, kun Ylämummu kutsui minut avecikseen musikaaliensi-iltaan. Ihanaa. Tulossa olisi tanssia, laulua, Veeti Kallio, romantiikkaa, Veeti Kallio, suuria tunteita, Veeti Kallio.. Seppå ja Lenski jäivät vilkuttamaan pysäkille, kun bussi kurvasi tihkuisesta Tahmelasta Mansen Broadwaylle Hämeenpuistoon.


Jännittyneenä kävelin bussilta teatterille ja mietin onnistunko edes vilaukselta näkemään japanilaisen karpin villin loikan rintakehällä. Mainoskuvissa ollaan niin visusti, niin häveliäästi pukeissa.


Ovella loimusivat teatterinaamiot. Ne eivät paljastaneet mitään. Näyttivät vain viekkailta. Toiveikkaana ajattelin, että ehkäpä vähän vihjailevilta.


Kaupungin kermalle tarjoiltiin tervetuliaisiksi valkosuklaapallero kielen alle. Hain toisenkin, siellä se sitten suli.


Klassikkohetkenä, juuri ennen kuin verhot avautuvat, odotus väreili salin pölyisessä ilmassa. Saisimmeko hurmioitua tänä iltana?


Vaikea sanoa, mutta mitä ilmeisemmin, koska seuraavaksi löysin itseni istumasta narikan nahkapenkiltä. En muistanut mitään.
Olin hoippunut portaissa ja kuulemma hokenut jotain tatuoiduista käsivarsista ja raamikkaista hartioista, kiiltävästä kaljusta. Aivokemia kai siinä jotenkin oli häiriintynyt, kun odotukset olivat muuttuneet todeksi. Vieläkin epäkesko olo. 


Tällaisia kuvia löytyi kännykästä jälkeen päin. Kahvilankin antimet oli pitänyt tarkistaa.


Täytetyn croissantin sisällä näkyy olevan currykanaa. Kausileivonnaiset ovat tietenkin käyneet läpi jo monta sukupolvenvaihdosta, mutta kuvat kertovat myös, että perusvalikoima on osittain uudistunut. Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun minä kinuskikakkua ja Amarettoa rimpsuesiliinassa tarjoilin. Enhän itsekään ole enää sama ihminen.  



Aikamoinen lemmenuni se Desirée olikin. Varoitus: paljasta pintaa on odotettavissa. Suosittelen kyllä, sillä tällaiset hohdokkaat illat nostavat elämänlaatua. Arkea pitää muistaa maustaa vähän lihaksilla ja luxurylla.

2 kommenttia:

  1. Jopas, Veeti Kallio ja kaikkee. Valkosuklaapalleroistakin sopii olla maanantaiaamuna kevyesti kateellinen.
    Jotain pitäisi käydä syksyllä tuolla Broadwaylla katsomassa, muttei ehkä tuota, tai sitten juurikin tuo. Haluan tietää kuinka se vaikuttaisi omaan aivokemiaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuu kattoon Suomalaista "Pressi" Klubia! Me tehdään sitä nyt! Siitä vasta tuleekin valkosuklaapalleroo aivokemioille.

      Poista