torstai 20. elokuuta 2015

Arjen vaativa lonkeroinen

Välttelen henkistä työtä paiskomalla tavaroita järjestykseen ja siitä ohi. Se ole niin justiinsa. Rokki soi. Rännänännänäänää. Piti kesällä kirjoittaa yksi lastenkirja. Ränäänänää. Kovemmalle.
Pöydällä on neljä laskua. Miksi taas paperisia...?

Jännitin viikon ajan yhtä työpuhelua. En tiennyt minä päivänä se tulee, tiesin vain että tulollaan on väistämättä niin kuin...kuin.. kuolema? Joulu? Pissa? Meteoriitti? 
Luuri hikosi kädessä kuusi päivää. Kuusi päivää harjoittelin rentoja repliikkejä ääneen kadulla.

Kun se sitten soi, aloitan reippaasti suunnitelluilla vuorosanoilla ääni kuitenkin tunnistamattomaksi painuneena: "No niin!". Sitten rohkeus pettää ja nielaisen loppuosan: "Nyt sää sitten soitit". Jatkan keskustelua nyökkäilemällä, mikä puhelimessa on hyvin informatiivinen tapa kommunikoida. Hymähtelen muistaakseni onneksi myös. 
Sitten se loppuu. Yllättäen puhelu loppuu. En muistanut, että puhelut loppuvat.
Palaan Naapurittaren ja poikien luo keittiöön vauhkona kontaten. Naapuritar katsoo minua, rypistää kulmiaan ja kehottaa kirjoittamaan kaikesta tästä hauskasti nettiin, niin pääsen asian niskanpäälle. Olen samaa mieltä.  

Siihen sen nyt kirjoitin, mutta en kyllä tiedä – osaan kertoa toden suurin piirtein totena, en sen kummemmin. Mutta onhan se helvetin hauskaa. Helvetin hauskaa elämää kulkea tunteiden talutusnuorassa painajaisiin ja takaisin.

Eilen mehut vei yhtä lailla etukäteen hermostuttanut, ääriarkinen suoritus. Olisi ollut luettavaakin, mutta mieluummin laskin yhdessä satojen mummojen kanssa minuutteja työväenopiston ilmoittautumiseen. Tasan klo 13.00 poimin näpäyttämällä ostoskoriini CHIT CHAT on Tuesday morning –kurssin. Vielä tänäänkään magneettisen kiinnostavana pitämäni, varmaan ihan kiva englannin jutustelukurssi ei ole täynnä. Kai se nyt edes järjestetään.

Onko tämä ollut joka vuosi näin vaikeaa? En muista? Lyö tyhjää? Olenko käynyt liian syvällä höperössä? Rännännäänääänää. Kovemmalle sitä musiikkia. Niin että se täyttää tyhjän ensimmäisenä. Kun vielä ensisijaisesti saa olla mutsikesä


                   Se


                   Ole


                   Niin


                   Justiinsa


Kuvat sarjasta Kyllä se siitä (2015). Tutustu ihmeessä myös Ihmisroskasen aiempaan valokuvatuotantoon täällä ja täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti